Liberaalipuolueen pitchauskisassa heinäkuussa 2017 sana oli vapaa ja käytinkin tilaisuuden hyväkseni puhuakseni aiheesta, joka varsinkin loppuvuodesta osoittautui niin suosituksi, että eduskunnassa ja mediassa ei muusta juuri puhuttukaan, eli alkoholista. Tarkemmin sanoen alkoholin vähittäismyynnistä, joka, kuten useimmat tietänevät, hoidetaan Suomessa ja muutamassa muussa pimeän Peräpohjolan maassa valtion monopolin kautta.
Alla tilaisuudessa taltioitu video sekä sen transkriptio.
Vuonna 1919 Suomi täytti kaksi vuotta ja saimme kieltolain. Suomi täytti 15 vuotta 1932, kieltolaki purettiin ja perustettiin Oy Alkoholiliike Ab. Nyt kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, mulla olisi tämmöinen ehdotus, joka yhdistää: perustulon, monen liberaalin ajattelijan, mm. Elina Lepomäen (perään)kuuluttaman kansankapitalismin, kasinokapitalismin – ja fillarikommunismin!
Tämä on hyvin yksinkertainen ajatus. Sain tämän ajatuksen, kun seurasin tätä viime aikoina vellonutta keskustelua alkoholipoliittista keskustelua uudesta alkoholilaista, jossa suurena peikkona tuntuu olevan se, että lonkeroa saisi myydä K-kaupassa, S-kaupassa, ja Lidlissä.
Kun lonkeroa myydään tällä hetkellä vain siellä Alkossa, niin tämän politiikan puolustelijat ovat perustelleet tätä sillä, että “onhan siellä Alkossa erittäin hyvä asiantuntemus, todella hyvät valikoimat, ja kaikkea muutakin hyvää” ja tämä varmasti pitää paikkansa. Nyt Suomi täyttää 100 vuotta. Tehdäänpä näin, että:
Yksityistetään Alko. Viedään Alko pörssiin, ja – tässä on nyt se kansankapitalismiosuus – ei tehdä sitä tavanomaisesti, niinkuin yleensä tehdään, että kerätään fyrkkaa mailta ja mannuilta, ja saadaan tällä tavalla omistajan, eli tässä tapauksessa valtion, kirstua kasvatettua.
Toteutetaan tämä rahastoantina. Jaetaan jokaiselle suomalaiselle 100 Alkon osaketta. Tässä on sellainen ajatus takana, että Suomessahan on perinteisesti rahaa saanut tienata ainoastaan kaivamalla ojaa, paitsi jos sattuu olemaan formulakuski tai jääkiekkoilija, ja omistaa saa ainoastaan seiniä. Nyt kun jaetaan jokaiselle suomalaiselle 100 Alkon osaketta, se, että voi omistaa jotain muutakin – että voi osallistua tähän talouteen sillä tavalla, että omistaa yrityksestä siivun – se (kansankapitalismi) konkretisoituisi aivan toisella tavalla.
Kuten tästä keskustelusta huomattiin: millä suomalaisella yrityksellä on vahvempi brändi kuin Alkolla? Enkä nyt tarkoita niitä 40 vol. % brandyja, vaan Alkon brändiä, johon kuuluvat valtavan hienot tuotevalikoimat, osaaminen, ja myymäläverkosto, joka kattaa lähes koko maan. Eikö ole aivan selvää, että jos kilpailu avataan, Alko on erittäin vahvoilla. Minä ainakin haluaisin omistaa tällaista yritystä.
Jos me nyt toteutetaan tämä sillä tavalla, että joka ainoa suomalainen saa ne 100 osaketta, niin sitten voi itse päättää, haluaako olla kapitalisti, vai haluaako kokea, että tämä on nyt perustuloa, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla, vai haluaako olla sosialisti, ja – en tiedä mitä ne niillä tekisivät, mutta – jos nyt haluaa olla sosialisti, voi tehdä jotain haluamiaan asioita. On vapaus valita.
Itsenäisyyspäivänä tänä vuonna, 6.12., viedään Alko pörssiin. Avataan Helsingin pörssi erikseen itsenäisyyspäivänä aivan tätä asiaa varten. Idean isänä minä menen kilauttamaan kelloa. Kaikki, jotka olivat Suomessa jossain kunnassa kirjoilla 17.6., Santeri Alkion syntymäpäivänä, saavat 100 osaketta. Kunnioitetaan kieltolain isää myös tässä yhteydessä. Tässä on tämä kansankapitalismi kukkeimmillaan. Kiitos!
Kapitalistisempi ratkaisu olisi myydä Alkon vähittäismyyntibisnes ulkomaille kunnon hintaan. Loistava johtoryhmä pääsisi arvoiseensa kansainväliseen asemaan, jossa vanhat yhteiskuntasuhteet olisivat arvossaan ja palkkaa voisi pyytää vaativamman työn takia reippaasti lisää. Onhan kuitenkin nykyinen johto jo osoittanut kykynsä, ja joukossa on useita entisiä parlamentarikkoja.
Koska kansainvälisen omistajan ohjauksessa loistava johto on ylivoimaisen kyvykäs, tuskin mitään isompaa muutosta tapahtuisi, vaikka kilpailu vapautettaisiin vaikka seuraavana vuonna.
Tämä minun ratkaisuni olikin kansankapitalistinen ratkaisu.